Tomi Salo: Syksy tulee. Joko nyt kääritään hihat?

Olemmeko turtuneet hyviin uutisiin? Uskommeko, että asiat vain loksahtavat paikoilleen? Uusikaupunki on edelleen koko Suomen huulilla tuhansien uusien työpaikkojen myötä. Kaupunkiimme on rekrytoitu pelkästään  autotehtaalle viimeisen 6 kuukauden aikana yli 1800 uutta työntekijää, siis puolessa vuodessa! Se on sinällään jo varmasti Suomen ennätys lajissaan, eikä Suomessa ole missään muualla vastaavaa tilannetta. Näkyykö se tekemisessämme? Uskallan väittää, että pitäisi näkyä paljon enemmän.  Puhetta on kyllä riittänyt, viime aikoina tosin vähenemään päin sekin.

Olen kuulllut muutamia kertoja todettavan, että tätä tilaisuutta ei ole mahdollisuutta sössiä. Aivan varmasti on! Meille on muuttanut kaupunkiin useita satoja uusia kaupunkilaisia. Lähes tuhat käy päivittäin Turusta, ja tiedän, että moni heistäkin miettii muuttamista. Uudenkaupungin kesä on ollut, no perintenen kesä. Se on uusille tulokkaille riittänyt, mutta entäs syksyllä iltojen pidentyessä. Tekemistä ja elämää tarvitaan, siis muutakin kuin työelämää. On tekojen aika!

Ei päätetä ihmisten puolesta, vaan annetaan ihmisten itse päättää valinnoistaan.

Pahin pelkoni tässä tilanteessa on, että henkilöt, joilla ei ole mitään käytännön kosketusta nykyiseen työelämään ja varsinkaan nuorten aikuisten ja perheiden työelämään, päättävät heidän puolestaan mitä pitää tehdä. Tästä on kuulunut jo esimerkkejä mm. moduuliasuntojen kritisointina. Noin puolet autotehtaalle hakeneista lähes 15 000 työnhakijasta on alle 30-vuotiaita. Ajatelkaa hetkiseksi itsenne tilanteeseen, jossa olette työuranne alkuvaiheessa, ehkä yksin tai jopa vanhempien luona asuvana ja teille tarjoutuu mahdollisuus vakituiseen työhön toisella paikkakunnalla. Tarjolla on helppo ja  kohtuuhintainen asunto (jonka hintaan kuuluu kaikki tarpeellinen lakanoista ja internet-yhteydestä alkaen). Ei kuulosta hassummalta, eikö? Ei tämä tietenkään kaikille sovi, mutta sadoille sopii. Ei siis päätetä ihmisten puolesta, missä on hyvä asua ja missä ei.

Toinen käytännön esimerkki on henkilöjunaliikenne. Siitä on paljon puhuttu myös Uudessakaupungissa, mutta onko kukaan kysynyt potentiaalisten matkustajien mielipidettä. Jälleen kerran, ajatus henkilöliikenteestä tuntuu norsuunluutornista katsottu hemmetin hyvältä.

Olemme autotehtaalla tutkineet mitkä asiat vaikuttavat eniten työmatkajoukkoliikenteen käyttämiseen, siis täällä meillä Uudessakaupungissa ja lähikunnissa. Tärkeimmäksi on osoittaunut matka-aika, jopa kustannuksia tärkeämmäksi. Tarjosimme muutama vuosi sitten kokeilun omaisesti lähes ilmaisen (lopuksi ilmaiseksi) bussikyydin Rauma-VA-Rauma. Käyttäjiä oli muutama. Ilmaiseksi tarjottuna muistaakseni 2 käyttäjää! Matka-aika oli 50-55 minuuttia eli n. 10 minuuttia pidempi kuin omalla autolla. Kun puhumme henkilöliikenteestä junaraiteilla, niin se on kyllä oikeasti oltava nopeudessa vaihtoehto bussille, jonka matka-aika on tällä hetkellä  1h15min Turun linja-autoasemalta autotehtaan portille. Juna ei taida samaan pystyä? Pitäisikö siis tässäkin taas miettiää, mitä ihmiset oikeasti arvostavat ja mitkä seikat ohjaavat käyttäytymistä? Juna on hieno ajatus, mutta siitä ei tyhjänä ole hyötyä.  Älkää ymmärtäkö väärin, en ole raidehenkilöliikennettä vastaan, päinvastoin, mutta haluan herätellä kokemuksiemme kautta, ettei suin päin tartuta helpolta kuulostavaan ratkaisuun.

Palatkaamme tekstini alkuun. Syksy tulee, ja jotta tänne jo muuttaneet eivät jää vain kesäasukkaiksi, niin heidät pitää saada integroitumaan Uuteenkaupunkiin. Siihen ei ole ratkaisuna kaupungin rakentamat vuokratalot tai henkilöjunaliikenteen aloittaminen, vaan onneksemme paljon arkisemmat ja helpommin ratkaistavat asiat.  Olemme sikäli onnellisessa asemassa, että kaupungissa on näin valtavan aktiivinen ja laaa yhdistys- ja harratuskenttä, lähes jokaiselle pitäisi siis löytyä mielekästä tekemistä.

Miten tämä kaikki sitten onnistuu? Minulla ei ole valmista vastausta, mutta siitä olen varma, että yksin sitä ei saa onnistumaan kukaan. Ei poliittiset päättäjät, ei virkamiehet, ei yritykset/yrittäjät, ei urheiluseurat/yhdistykset… Nämä kaikki tarvitaan samaan jollaan soutamaan samaan suuntaan. Voisiko siis ajatella työryhmää, johon kootaan eri tahot? Ja mukaan sellaiset henkilöt, joilla on oikeasti tartuntapintaa kohderyhmään. Tehtävänä miettiä ja ehdottaa konkreettisia ratkaisuja yhteisöllisen Uudenkaupungin rakentamiseen.  Kyllä, olen käytettävissä työryhmän jäsenenä!

Luodaan yhdessä perusta kuntoon. Se ei vaadi ihmeitä, ei mittavia investointeja eikä pitkää hanketta. Kääritään hihat ja ryhdytyään hommiin, tuloksia saadaan nopeasti. Koko Suomi seuraa meitä, näytetään, että olemme oikeasti innovatiivinen ja kehittyvä kaupunki!

Ja niin, muistetaan, ettei päätetä ihmisten puolesta, vaan luodaan mahdollisuuksia ja annetaan ihmisten itse päättää.

Tomi Salo
kaupunginvaltuutettu
henkilöstöjohtaja, Valmet Automotive