Laura Kontu: Tarvitsemmeko seiniä vai palveluita?

Aluevaaleissa kaikki puolueet puolustavat lähipalveluita, mutta harva osaa perustella, miten nuo lähipalvelut saadaan aidosti pysymään lähellä ja ihmisten saavutettavissa? Sote -uudistuksen yksi perimmäinen syyhän on palvelutuotannon tehostaminen ja sote -kulujen pienentäminen. Kuntalaiset mieltävät herkästi, että lähipalvelut ovat yhtä kuin oma terveyskeskus. Terveyskeskus mielletään paikaksi, josta saa apua silloin kun sitä tarvitsee. Kun sairastuu äkillisesti, niin siinä kohtaa viimeistään toivoisi, että hoito olisi mahdollisimman helposti saavutettavissa. Päivystysaulassa odottaminen tai koronatestiin könyäminen on viimeinen asia, jonka haluat sairaana ollessasi tehdä.

Seinät tuovat ihmisille turvaa ja kunnan oma terveysasema on ikään kuin tuon turvan keskeisin monumentti. Jokaisessa tekemässäni vaalikoneessa ja kuulemassani paneelissa toistuu myös tuo sama kysymys: pitäisikö jokaisessa kunnassa säilyä oma sotekeskus? Mitä jos tämän kysymyksen sijaan keskittyisimme miettimään palveluiden säilyttämistä tai jopa niiden kehittämistä noiden turvaa tuovien seinien sijaan? Voisiko toimivat, aidosti lähellä olevat ja saavutettavat palvelut tuoda pitkässä juoksussa enemmän turvaa kuin sotekeskusten seinät?

Olen itsekin joutunut käyttämään sote -palveluita tämän syksyn aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Minulla on kaksi pientä lasta, joten neuvolat ja terveyskeskuksen päivystys ovat tulleet tutuiksi. Sairastuin itsekin äkillisesti alkusyksystä, jossa kohtasin tuon klassisen ”tiskiltä toiselle” -tilanteen. Tuolloin apu löytyi vasta kolmannelta tiskiltä, jota ennen olin jonottanut työterveyshuollon ajanvarauksessa, soittanut lukuisia kertoja terveyskeskukseen ja törmännyt haasteeseen, jossa lääkäri ei suostu tapaamaan minua ennen kuin olen käynyt koronatestissä, vaikka minulla oli molemmat rokotteet.

En osannut tuossa tilanteessa kyseenalaistaa saamaani palvelua, sillä olin hyvin kiitollinen saadessani lopulta hoitoa. Yksi erinomainen esimerkki meillä jo olemassa olevasta, toimivasta sote -palvelusta on kotisairaala -palvelu, joka toi palvelun niinkin lähelle kuin omalle kotisohvalle. Hämmästelen vieläkin tuon palvelun toimivuutta, sillä edellisenä iltana klo 22.00 tilattu palvelu oli koti-ovellani seuraavana aamuna klo 08.00. Kaiken tuon pompottelun ja lääkärikäyntien jälkeen sain hoitoa, joka toi minulle aidosti apua sekä turvaa ilman, että minun piti liikkua kotisohvaltani minnekään.

En ole myöskään sitä mieltä, että kaikki terveyskeskukset tulisi sote -uudistuksessa lakkauttaa. Arvostan niiden tuomaa ”psykologista turvaa”, mielenrauhaa. Terveyskeskuksissa on kuitenkin lopulta kyse vain seinistä, ei itse palvelusta. Mitä jos tulevaisuudessa eläisimmekin maailmassa, jossa palvelut tulisi ihmisten luo eikä toisinpäin? Laboratoriotutkimuksia vaativat testit voisi tilata omalle koti-ovelle ja perinteistä sairaalahoitoa vaativat toimenpiteet voisikin, ainakin osittain toteuttaa omalla kotisohvalla? Tarvitsemme sairaaloita ja terveyskeskuksia jatkossakin, mutta olisimmeko jo tässä sote -uudistuksessa valmiita satsaamaan seinien sijaan palveluihin?

Laura Kontu (kok)
aluevaaliehdokas

---