Timo A. Järvinen: Uusikaupunki ja yrittämisen Via Dolorosa
Uudenkaupungin Yrittäjät ry saavutti kunniakkaan 80 vuoden taipaleen ja juhlisti saavutusta vuosijuhlassaan 6.9. Onnittelut tästä järjestöllisesti hienosta taipaleesta. Juhlan kunniaksi yhdistys julkaisi oman aviisin paikallislehden välissä, ja lähetti vahvoja terveisiä kaupungin päättäjien suuntaan.
Sekä entinen että nykyinen yhdistyksen puheenjohtaja antavat sapiskaa siitä, että kaupunki on leikkaamassa suoraa tukeaan yhdistykselle. Tämä aiheuttaa yhdistyksen kärki-ihmisten mielestä sen, että monet kaupungin keskusta-alueella olleet tilaisuudet ovat nyt vaarassa, koska yhdistys ei pysty ilman kaupungin tukea juoksemaan kasaan näitä tapahtumia. Yhdistyksen toiminnan pyyteettömyyttä osoittaa se, että haastattelun mukaan nämä järjestetyt tilaisuudet eivät edes suoraan liity yritystoimintaan, vaan antavat kaupunkilaisille sellaista elämää, josta kukin voi halutessaan nauttia. Tämän uskoo ken tahtoo.
Minä olen mielelläni osallistunut näihin eri vuodenaikojen massatapahtumiin – ja niissä viihtynyt. Mutta en silti ymmärrä Tiaisen ja Lundelinin ajatuksia, ainakaan niiden tarjoamassa täydessä laajuudessa semminkin, kun todetaan päättäjien olevan ymmärtämättömiä koska ”kasvun mahdollisuuksia ei ole ymmärretty käyttää”. Mistähän haastateltava puhuu? Jos näiden kahden yhdistyksen nokkahenkilön puheet ymmärtää kuten ne on kirjoitettu, niin kasvun mahdollisuudet ovat vissiin käsissä, kun yhdistykselle annetaan kassillinen rahaa.
Mietitään nyt kuitenkin asioita eri vinkkeleistä.
Huhtikuussa 2013 Elävät Kaupunkikeskustat -yhdistyksen toiminnanjohtaja, arkkitehti Pokko Lemminkäinen kävi Uudessakaupungissa. Sain itse olla tilaisuudessa läsnä, jossa käytiin läpi elävän kaupunkikeskustan osatekijöitä. Tilaisuudessa oli virkamiehiä ja useita yrittäjiä ja tunnelma oli innostunut. Tilaisuudessa – jossa esiteltiin onnistuneita keskustojen kehityshankkeita – puhuttiin, että Uudessakaupungissakin tulisi aloittaa kansalaiskeskustelu oman keskusta-alueemme elävöittämiseksi ja luontevin keskustelun käynnistys tapahtuisi nimenomaan yrittäjäyhdistyksen kautta. Minun muistikuvissani yrittäjäyhdistyksen edustajat olivat tälle hyvinkin myötämielisiä. Jäin odottamaan, että koska hanke polkaistaan alulle.
Nyt eletään syyskuuta 2014, ja mitään ei ole asialle tapahtunut. Miksi? En tiedä, mutta tätä taustaa on aikamoista astian makua yrittäjien puheenjohtajan Tiaisen ideassa, että kehitetäänpä keskustaa ja tehdään se avoimesti. Ottaen huomioon huhtikuun 2013 keskustelut, miksi hanketta ei ole aloitettu, puheenjohtaja Tiainen?
Minua ja muutamia muitakin kokoomusvaltuutettuja lähestyttiin yrittäjäasioissa kesän alkaessa. Teema oli juhla-aviisista tuttu, eli voisimmeko olla myötämielisiä sille, että yhdistys saisi rahaa, jotta se voisi palkata sihteerin, jotta se voisi järjestää keskusta-alueella ja Sorvakon sillan ja Pakkahuoneen ympärillä tapahtumia. Itse sanoin, että minusta tällainen suoran tuen antaminen on politiikan museoon joutava toimintatapa. Esitin vaihtoehtona muunlaista yhteistyötä – ja yhteistyötähän pj Tiainenkin kirjoituksessaan peräänkuuluttaa, vaikka näkee sille vain yhden toimintamuodon.
Esitin – lapsellinen kun olen – että mitäpä jos esitettäisiin tuplattavaksi pyydetty summa ja käynnistetään parivuotinen yhteishanke, joka keskittyisi kahteen teemaan. Toinen teema olisi kaupunkimme lähialuemarkkinoinnin tehostaminen ja keskusta-alueen kehittäminen; tällä käytäisiin taisteluun tyhjentyviä liiketiloja vastaan ja mietittäisiin konkreettisia keinoja, jolla saisimme kaupunkilaiset Vakka-Suomi mukaan lukien mieltämään entistä paremmin sen, miksi aina kannattaa tehdä hankinnat kotikaupungin alueelta. Toinen teema keskittyisi kaupungin ja sen yrittäjien avoimen – ja hankintalainsäädännön mukaisen – yhteistyön kehittämiseen palveluissa, jotka kaupungin on pakko järjestää mutta ei itse tuottaa. Erityisesti lasten ja vanhusten tarvitsemien palveluiden osalta olisi paljon tehtävää, jolla tuettaisiin oman kaupungin pienyrittäjien onnistumista ja samalla kaupungin järjestämien toimintojen tehostamista.
Mitä näistä ajatuksista seurasi? Lunta tupaan. Kylmää vettä niskaan. Ei tällainen kiinnosta. Sen sijaan edelleen kiinnostaa saada selvää suoraa pätäkkää, jolla tehdään sitten se, mitä edellä sanottu.
En minä yrittäjiä tässä moiti. Olenhan itse toiminut palvelualan yrittäjänä marraskuusta 2001 lähtien. Mutta kun kunnan rahaa jaetaan erilaisina tukina, pitää sille tukemiselle asettaa yhteistyötä muistuttavat puitteet. Olen aika lailla ihmeissäni, että esimerkiksi lähialuemarkkinointiteema ei kiinnostanut. Sen sijaan sain kommentin, että turha on tänne kenenkään ulkopuolisen tulla sanomaan mitä pitää tehdä, kun pohdin että lähialuetta ja keskusta-alueen kehittämistä koskevassa projektissa voisi käyttää myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Mikäs siinä sitten, kun kerran viisaus asuu jo pasklahden kusteilla. Mutta miksi ruskeat paperit ikkunoissa eivät vähene?
Minusta on selvää, että kaupungin tulee tehdä yhteistyötä ja antaa kohtuudella myös taloudellista panosta yrittäjille, urheiluseuroille, vanhojen talojen esittelytapahtumaan ym. Mutta minusta on yhtä lailla selvää se, että suora tuki saajan oman toiminnan tekemiseen ei ole tätä päivää. Kaikkien pitäisi ymmärtää se, että emme elä enää maailmassa, jossa Onni-Pelle sai tuhansia euroja vain koska tajusi kysyä.
Maija Junkola-Lehtonen
7.9.2014 (20:53)
Niinpä niin. Rahaa otetaan mielellään vastaan, varsinkin jos se tulee pohjattomasta kassasta kuten kaupungilta tai valtiolta. Eihän verorahat voi loppua, vai voiko? Jokaisella suomalaisella on valtion velkaa yli 17 000 euroa ja sen lisäksi jokaisella uusikaupunkilaisella kaupungin osuutta yli 5000 euroa – siis vastasyntyneestä vauvasta vaariin. Uskoisin ainakin jokaisen yrittäjän tietävän, miten tiukassa on jokainen euro.
Tosiasia on, että elämme jatkuvasti yli varojen, vaikeita rakenteellisia muutoksia ei pystytä tekemään. Nordean ekonomistin mukaan Suomessa ei tilannetta vielä ymmärretä, koska meillä ei ole mikään vielä romahtanut. Nyt kannattaa miettiä, mitä hyvää, kivaa ja mukavaa voidaan tehdä vähemmällä rahalla ja silti elävöittää kaupunkikuvaa – kuten olen aiemminkin Kauppalehteä lainannut ” raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta rahan puute voi tehdä onnettomaksi”.
Vastuun kantaminen on sitä, että välittää – minusta nyt pitää välittää tulevista sukupolvista ja saada velkaantuminen kuriin. Se tarkoittaa, että kaikkeen aikaisempaan ei enää ole varaa ja pitää toimia toisin kuin aiemmin.
TimoAJ
7.9.2014 (23:02)
Niin. Sellainen on mukavaa, jossa oman roolin ja taloudellisen edun suhde on välitön. Kun edun eteen joutuu ponnistelemaan, ei se tunnu houkuttelevalta. Kaupungin johdon eli hallituksen ja kj:n tulee tämä tarkemmin ottaa myös lukuun kun erilaisia avustuksia antaa. Asetelman tulee olla win-win eikä we-win.
Maj-Britt Varpe
8.9.2014 (19:38)
Täysin samaa mieltä, vaan mitenkä sen saisi veronmaksajien tietoon. Suora tuki on ollut todella helppoa rahaa ilman mitään sitovaa vastineta.
Jorma Aaltonen, toimittaja
8.9.2014 (20:02)
Uudessakaupungissa on paljon mökkiläisiä, jotka maksavat mm. kiinteistöveroja. Allekirjoittanutkin 412 euroa vuodessa. Mökkiläisten joukossa on myös paljon erilaista osaamista, eri puolilta Suomea. Itse tunnen päätoimittajia, suurten yritysten omistajia, ja monia muita eri alojen asiantuntijoita. Mutta paljonko voimme U:gissa vaikuttaa?
Ehdottaisinkin neuvoa-antavan mökkiläistoimikunnan perustamista. Meitä voi lähestyä vaikka kirjeellä. Osoite on ainakin laskujen osalta toiminut.
Olisiko meillä muutakin annettavaa tälle kaupungille kuin mitä jo pankkien välityksellä annamme ?
RR
8.9.2014 (21:30)
Liittyen tähän TimoAJ:n lopetukseen: ”Kaikkien pitäisi ymmärtää se, että emme elä enää maailmassa, jossa Onni-Pelle sai tuhansia euroja vain koska tajusi kysyä.”
Valitettavasti tähän joukkoon voisi lisätä ainakin puolen tusinaa muutakin kysyjää: hekin osasivat kysyä. Nyt, he kysyjät, tai paremminkin muutamat heistä, koristavat nimellään ja niiden perässä olevilla luvuillaan kaupungin tilinpäätöksiä.
TimoAJ
8.9.2014 (23:04)
Jorman idea on hyvä. Ehkä se edustuksellisena forumina voi olla vaikea toteuttaa, mutta vaikka Kukkamessujen tai Merefestien yhteyteen avoin tilaisuus Crusellissa – jos ne tapahtumat vielä pidetään 😉
Tilaisuuteen voisi sosiaalista mediaa käyttäen laatia listan käsiteltävistä / keskusteltavista asioista ja tehdä tästä perinteen. Kannanotot kerättäisiin valmistelussa huomioitavaksi. Otatko Jorma koppia tästä niin laitetaan homma tulille? Olen messissä.
Raimo Kuusinen
9.9.2014 (12:37)
Mielestäni tuo kirjoituksesi olisi saanut jättää lähettämättä, edustajani Järvinen.
Tässä kaupungissa on totuttu yhteistyöhön, niin suurteollisuuden kuin paikallisten yrittäjien kesken.
On osattu ennakoida tulevaa ja voitu haasteet toteuttaa yrityselämän kanssa.
Kaupunki ei ole varsinainen toimija, vaan toimeen saattaja ja kannustaja.
On hienoa koota ideoita täällä osa-aikaisesti asuvilta, mutta kuka ne toteuttaa.
Kaupungin organisaatio ei siihen ole tarkoitettu, eikä se siihen pysty.
Toiminta ja toteutukset perustuvat kaupungissamme toimiviin yrityksiin ja seuroihin.
terveisin osa-aika kaupunkilaiselle Raimo
RR
9.9.2014 (14:16)
Lyhyesti voisi ex-kunnallispoliitikko R. Kuusisen kommenttiin todeta, että onko niin, että Ukissa ei mikään voi muuttua vaikka maailma muuttuu kokoajan Ukin ympärillä? Ihan ainakin pikkuisen kajastaa nyt tuollainen ajatus läpi Kuusisen kommentista. On totuttu ja tapa toimia -meillä Ukissa- kai sentään voi joskus muuttua.
TimoAJ
9.9.2014 (16:30)
Hyvä Raimo
Luitko kirjoitukseni? Yhteistyötä sekin peräänkuuluttaa, mutta erilaisilla toimintatavoilla, kuin jakamalla rahaa suoraan. Ja harmi, jos mielipiteen vapaus on jakopoliitikkojen yksinoikeus.
TimoAJ
9.9.2014 (18:43)
Hyvä Raimo, osa II
Mitähän yrität viestittää tituloimalla minua osa-aika kaupunkilaiseksi? Mahdatko itsekään tietää. Minulla on siis Ukissa talo, perhe ja muun muassa tallillinen vanhoja autoja. Tekeekö se minusta osa-aika ukilaisen, että hankin pääasiallisen leipäni kaupungin ulkopuolelta maksaen kuntaveroni kuitenkin Ukiin? Ovatko ne muut 21,4 % ukilaisista myös osa-aika ukilaisia, koska käyvät päätyössä oman kaupungin ulkopuolella? Tässä tarkastelussa muuten Pyhäranta on todella pulassa, koska siellä on Kuusisen mallin mukaan melkein 73% osa-aika pyhärantalaisia käyden työssä oman kunnan ulkopuolella.
Sonja
10.9.2014 (12:08)
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/235913-tapahtumat-eivat-yksin-ratkaise-keskustorin-ongelmia ja http://www.savonsanomat.fi/savo/kuopion-tapahtuma-avustukset-hammentavat/1887288. Muuallakin keskustellaan tapahtumista ja toreista sekä avustuksista. Moni kaupunki on ottanut tapahtumat keskeiseksi strategiakseen ja monessa kunnassa laskettu, että tapahtumat kannattavat ja niihin sijoitetut eurot tulevat takaisin usein moninkertaisina, vaikka se ei suoraan välittömänä tilisiirtona näy kaupungin tilillä.
Mutta kaikkien kannalta olisi selkeintä, että kaupungilla olisi selkeä ja yhdenmukainen linja, jonkinlainen kriteeristö ja mittaristo, jolla rahaa sijoitetaan tapahtumaan sovittua vastikeellisuutta vastaan. Käsittääksen suunnitelmat tällaisen mittariston käyttöön ovat olleet jo vuosia valmiina, mutta niitä ei ole käytetty – tai ainakaan niitä ei ole tuotu tuottajien ja yhdistysten tietoon ja työvälineeksi.
Vastikkeellisuus pitää nähdä laajasti. Voi olla että tapahtuman tuottaja esim. yrittäjäyhdistys luo tapahtuman lapsiperheille (esim. laskiaisrieha), tapahtuma on silloin maksuton – vastike kaupungille on silloin tuottaa iloa ja virkistystä kaupungin perheellisille asukkaille. Näin asian itse näen. Mikäli taas tapahtuma suuri, laajasti mainostettu kuten esim. Karjurock – sen vastikkeena on viihtymisnäkökulman lisäksi näkyvyys jonka kaupunki saa. Kaupunki voisi resursoida varaamansa rahat/resurssit niin, että niistä tietty prosenttiosuus sijoitetaan ns. yleishyödyllisiin palvelutapahtumiin ja tietty osuus selkeämmin elinkeinoelämää ja rahaa liikuttaviin tapahtumiin.
Valitettava tosiasia on, että tätä nykyään erilaiset säädökset estävät tietyn paikoin talkootyön tekemisen (koska se jo verottajankin näkökulmasta luokitellaan verolliseksi) – talkootyön tulee olla ns. ”jokamiehen työtä”, http://www.sport.fi/urheiluseura/seuratoiminta/paata-oikein/seuran-varainhankinta/talkootyo Säädökset vaativat että tapahtuma tarvitsee ammattilaisvartijoita ja koulutettuja järjestyksenvalvojia, vaaditaan että ympäristönäkökulmat on otettu huomioon, tarvittavat wc, käsienpesumahdollisuudet jäteastia ovat mitoitettu kävijämäärän mukaan, lippua ja lappua – lupamaksuja saa rustata ja maksella vähän sinne sun tänne. Markkinointi maksaa – vaikka somea nykyään paljon hyödynnetäänkin – mutta jos sitä näkyvyyttä halutaan oman kylän ulkopuolella – ei se ilmaiseksi tule. Julisteet pitää painattaa – joku ajaan niitä pisin maita ja mantuja. Lehtimainokset, radio, tv -eivät ne ilmaisia ole vaikka kuinka hyvään tarkoitukseen olisi ilmoitusta laittamassa.
Ja kyllä siinä talkoolaisella – päivätyönään vaikka Valmetilla autoja tekevälle, parin lapsen vanhemmalle – riittää iltapuhdetta kun noita turvallisuus- ja pelastussuunnitelmia alkaa tavaamaan, varsinkin jos ei ole niihin mitään koulutusta tai kokemusta ehtinyt hankkimaan. Siinä on joskus jokamiehen työt kaukana kun aletaan nettisivuja, TuPeja ja kaiken maailman lupapapereita täyttelemään. Siinä on joskus kokeneellakin sormi suussa kun uutta säädöstä pukkaa. Jos pilkkua aletaan n**** niin varmaan 100% kaupungin hommista voidaan toteuttaa talkoilla, kun joka hommaan varmaan löytyy ”jokamies”, joku osaa kirjanpitoa, joku ajaa traktoria, joku pirtää karttoja. Käsi ylös.
Timon blogissa oli juttua vastikkeettoman rahan jakamisesta – mielestäni rahan jakaminen on vastikkeetonta silloin jos tapahtumalle on annettu rahaa – ja sitä ei järjestetä, tapahtumalle on annettu rahaa vaikka kaupunki ei ole saanut sovittua näkyvyyttä, tapahtuma on maksullinen ja selkeästi voitollinen – jolloin se pärjäisi itsekseenkin – eikä se tuota kaupungille näkyvyyttä panosta vastaavasti. Rahaa on jaettu, vaikka kukaan ei ole suunnitellut miten sitä vastiketta hyödynnetään sitten loppupeleissä. Rahaa on jaettu kuin automaattinostoilla, tunge kortti sisään – valitse summa ja paina ok.
Kaupunki saisi tapahtumista enemmän irti jos sillä olisi selkeä strategia tapahtumien suhteen. Jo vuotta ennen päätetään mihin satsataan – mikä on painopiste ja miten vastikkeellisuus toteutuu. Miten kaupunki näkyy tapahtumissa ja mikä sen rooli missäkin tapahtumassa on. Vuosikellon käyttöön – suunnitelmallisuutta peliin entistä enemmän. Jos ei siellä tapahtumassa ole tukeva taho millään lailla varmistamassa, että se oma näkyvyys toteutuu ja ottamassa irti hyötyä kävijöistä – luomassa imagoa – niin vaikea siinä on tapahtumajärjestäjänkään on olla sitä varmistamassa muuta kuin että logo loistaa papereissa ja verkossa. Jos toukokuussa kun toritapahtumat ovat alkamassa mietitään vielä, että onko niihin rahaa vai ei – on se rahojen tuhlausta – kyllä tuollaiset päätökset pitää olla jo edellisenä kesänä tiedossa. Se on rahojen tuhlausta jos toritapahtumat järkätään ilman kunnollista valmistautumista ja suunnitelmaa ja se olisi rahojen tuhlausta jos vedetään kalkkiviivoilla rahat – ja menetetään näin aiemmin tehty työ.
Se on ihan sama minkälainen puulaaki pykätään pystyyn suunnittelemaan keskustan virkistystä, jos ne raamit ovat rempallaan. Ei olla valmiina vastaamaan, että miten kaupunki jatkossa suhtautuu tapahtumien järjestäjiin yhdistyksiin, kunnan omiin tapahtumiin ja yksityisiin tuottajiin. Pienellä puristuksella voin ideoida vaikka talkoilla sen seitsemän kivaa puuhaa pasklahden rannalle ja toreille, mutta kukas ne tosiaan tekee ja miten?
KYLLÄ – mielestäni kuntalaisena on ihan hullua syytää/jakaa rahaa niin, että ei pysty varmistamaan, että miten sitä käytetään ja ilman että tiedetään mitä vastineeksi saadaan – mutta olen myös sitä mieltä, että siihen varmistukseen tarvitaan molempien osapuolten aktiviisuutta ja suunnitelmallisuutta.
Se, että onko tapahtumat jakossa ollenkaan kaupungin tuettavia on ratkaistava myös pikimmiten ja linjan pitää pitää – ei voi olla pärstästä kiinni, että kenen silmälaseja kaupungin kassasta maksellaan tai siitä että joku on tajunnut tai kehdannut pyytää. Jos rahaa päätetään sijoittaa – pitäisi se tosiaan nähdä sijoituksena ja kyllä jollain kaupungin työntekijällä pitäisi olla resursoituna aikaa ja mahdollisuuksia tämä työ tehdä kunnolla. Se on ihan yhtä tyhjän kanssa jos ko. homma sitten vaan ”delegoidaan” vähiten vastaan panevalle, kaikkien jo olemassa olevien töiden ja jo valmiiksi 100% työajan päälle. Jos rahaa päätetään olla sijoittamatta – linja pitää pitää.
Pahinta tässä kaupungissa on se vellominen ja päättämättömyys. Lillutaan kuin roska paskalahden pohjukassa. Naristaan, hypetellään ja liiskataan – hehkutetaan mutta nuivaillaan. Laulu vaihtuu sen mukaan kenen pärstä istuu vastapuolella tai minkälaiselle paperille sana painetaan.
Olen lopen kyllästynyt koko keskusteluun, koska sitä on käyty nyt vuodet läpeensä ja MITÄÄN ei tapahdu. On ollut hankkeita, kinkereitä, kampanjoita, palkitsemistilaisuuksia ja mielipidekirjoituksia – mutta homma on kuin päiväni murmelina – hupsista ja taas on uusi vuosia ja samat ”kujeet”. Sen faktan tunnustaminen, että maailma on muuttunut – kuntasektori puristuksessa – kasvualueiden reunoilla rakenteet repeilevät, uusi teknologia tapaa vanhoja tulonmuodostuskeinoja, ja se mitä maailmalla tapahtuu nähdään jo muutaman kuukauden sisällä valmetin linjalla – olisi jo hyvä alku.
TimoAJ
10.9.2014 (15:57)
Hyvä Sonja!
Raimo Kuusinen
11.9.2014 (13:51)
Hyvä Timo
Olen päättänyt, että olen leikkini leikkinyt Uudenkaupungin ja muuallakin politiikassa, ja siitä olen pitänyt kiinni. Toivon, että minulle arvo ja kunnioitus myös suodaan rauhassa seurata nykyistä yhteisten asioitten ajamista.
Tuolla viittauksellani halusin vain tuoda esille, että osa osa-aikaisista eivät tuo valtion osuuksia, eikä veromarkkoja kaupunkiimme niin kuin Sinä.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että kirjoituksesi oli aiheeton, ja yhteistyötä hajottava.
Jos ei ole mahdollisuuksia rahoittaa niin ei ole ja sillä siisti.
Perässä puhujat kuuluvat omaan kastiinsa.
Tässä tämä ja lopuista voidaan keskustella puhelimessa, johon et ole vastannut.
TimoAJ
11.9.2014 (18:43)
Kyllä Raimo tänään vastasin, puhuimme puoli tuntia. Palataan!