Timo A. Järvinen: Kaikille hyvä ja turvallinen Uusikaupunki
Palasin viisi vuotta sitten kesällä juurilleni, kun muutin takaisin synnyinkaupunkiin Uuteenkaupunkiin. Palauttelin mieleen arjen eroja Ukissa ja isolla kirkolla. Tärkein mieleeni tuleva ero on turvallisuuden tunne arjessa.
Sosiaalinen turvallisuuden tunne syntyy pitkälti yhteisöllisyyden kokemisesta. Kun koen, että tämä yhteisö (= Uusikaupunki ja sen ihmiset) on tärkeä minulle ja että minulla on jonkinlainen rooli tämän yhteisön kehittämisessä, muuttuu kokemus turvallisuuden tunteeksi. Tällä ”yhteisöllisyyden kokemisella” on monta nimeä. Jotkut sanovat sitä lähiyhteisöllisyydeksi, jotkut sosiaaliseksi pääomaksi ja jotkut puhuvat vain välittämisestä.
Tärkeintä meidän kaikkien uusikaupunkilaisten kannalta lienee, että opimme tuntemaan toisemme. Kenenkään ei pitäisi kokea olevansa ulkopuolinen kotikaupungissamme. Toiseksi tärkeintä on, että oppisimme tekemään asioita yhdessä. Se lisäisi toistemme tuntemista ja samalla syntyisi monenlaisia hyödyllisiä asioita. Kolmas tärkeä asia on toisten ongelmien ja huolten havaitseminen ja toisen auttaminen. Hyvin paljon voimme tehdä itse. Kaupungin voimavarat tulee saada käyttöön, kun omat keinot eivät enää riitä.
Miten yhteisöllisyys luo turvallisuutta? Yhteisöllisessä yhteisössä toteutuu tarve kuulua johonkin, olla osa jotakin ryhmää. Yhteisöllä on myös vaikutusvaltaa, isompiinkin asioihin pystytään vaikuttamaan yhdessä. Vaikuttaminen itseä koskeviin asioihin antaa tunteen siitä, että asiat ovat omassa hallinnassa.
Pidetään Uusikaupunki omissa vastuullisissa käsissä. Kaikille hyvä Uusikaupunki tehdään yhdessä.
Kommentoi tätä blogikirjoitusta