Timo A. Järvinen: PRO WALLANHIMO

Paikallisissa aviiseissa uutisoitiin näyttävästi, miten raamit kaulassa kokoomuksen valtuustoryhmän joulukuussa 2012 jättänyt valtuutettu perustettuaan oman valtuustoryhmän, on nyt päättänyt rekisteröidä sen ensi kevään vaaleja varten. Jokainen etsii onnensa mistä sen parhaiten löytää, mutta eräitä seikkoja uutisoinnissa esitetyistä asioista on paikallaan tarkentaa ja oikoakin. Nimittäin siinä määrin tuntuu eräänlainen poliittismedikaalinen Walan kappaleen – tauti vaivaavan osallisia.

Olosuhteista joulukuussa 2012 on siinä määrin sanan säilää taitettu, että toisto ei ole tarpeen. Sen sijaan huomionarvoista on se, että erottuaan valtuustoryhmästä, tämä entinen kokoomuslainen hallituksen puheenjohtaja valitsi ärrimurrin roolin. Nimittäin kaikessa hiemankaan merkittävässä asiassa tämä nyt keskustalaisoikeistolaisuuden airueeksi itsensä nostanut veljemme äänesti demariryhmän mukana. No, onnensa löytää sieltä missä oikea koti on.

Onko häntä pyydetty kokoomuksen valtuustoryhmään? Kyllä ja ei. Olen kunnallisjärjestön puheenjohtajan roolissa puolitoista vuotta pyrkinyt selvittämään ne asialliset esteet, jotka estävät kokoomuslaisten ja sellaisena esiintyvien yhteisen toiminnan. Asiallisena asiana hyvä veli HW on tuonut esiin ”pettymyksen kokoomuksen kuntapolitiikkaan” ja kun on pyydetty esimerkkiä, niin herraa harmittaa se, että vuonna 2013 ei kaikki keskeiset talouden tunnusluvut punaisella ollut kaupunkimme lähtenyt rakentamaan omaan konsernitaseeseen vuokrakerrostaloja. Samassa yhteydessä on vedottu epälukuiseen määrään tukijoita, jotka ovat pettyneitä tehtyyn politiikkaan.

Höpön höpö. Argumentit ovat valikoituja paloja epätotuuden sarven tuottamasta itsepetoksen aineistosta.

Toistuvasti vuoden 2015 ja 2016 aikana olen sekä HW:lle että keskeisille tukijoilleen viestittänyt, että otetaan kaikki saman pöydän ääreen ja puhutaan kuntapolitiikasta; sen ratkaisuista ja vaikuttimista sekä siitä, miten kaupungin taloutta parhaiten vahvistetaan. Tätä teemaa olen vahvasti viestittänyt myös pöydissä, jossa on ollut mukana myös paljon helpompiin rauhanrakennuksiin maailmalla erikoistunut kv-tason lokalahtelaistaustainen poliitikko. Turhaan. Ei kukaan – Wala tai tukijansa – ole lainkaan kiinnostunut politiikasta per se, vaan vallasta.

Nimittäin kaikki edellä mainitut avaukset ja keskustelut ovat johtaneet siihen, että yhteistyötä tehdään jos kesken vaalikauden vain, jos Walalle rakennetaan kuningastie joko valtuuston puheenjohtajistoon, kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi tai kaupunginhallitukseen.

Puheet siis politiikan sisällöstä ovat tyystin epätotta. Toisaalta itsensä epätoden vangiksi saattaminen on ollut loogista toimintaa ja samalla se ilmentää syitä, miksi 2012 kokoomusväki ei halunnut kyseisen herran jatkavan kaupunginhallituksen puheenjohtajana, joskin hallituksen jäsenyyttä (ja jäsenyyttä erikoissairaanhoidonpiirin hallituksessa) tarjottiin, tuloksetta.

Onko Wala tukijoineen pyrkinyt vaikuttamaan paikalliseen kokoomuslaiseen politiikkaan? Kuten edellä totesin, mihinkään keskusteluun heidän taholtaan ei ole haluttu. Lehdissä viitattu, tosiasiassa hengettömän Kalannin kokoomuksen ylösnousemusyritys oli säälittävä yritys. Siinä talkoissa mukana olleille viestittiin myös pyyntö tulla saman pöydän ääreen keskustelemaan kuntapolitiikasta, mutta eihän se ketään siellä kiinnostanut. Ei tietenkään, koska ainoa kiinnostava agenda on löytää johtajalleen kesken vaalikauden keskeinen luottamustoimi; eli keskeinen virka sen jälkeen, kun kokoomuslaista viittaa kantanut katkera mies on ollut koko vaalikauden demarien vasallina.

Pro –sakki on tyytymätön myös siihen, miten Kokoomus paikallisesti suhtautuu yrittäjiin. Happamia, sanoisi se legendaarinen vulpes vulpes.

Niillä, joilla muisti toimii, on henkilökohtaisella kovalevyllä muistissa syksyltä 2014 se paljastunut yritys, jossa yrittäjien keulakuvaksi itsensä valinnut eläköitynyt yrittäjä ja entinen päätoimittaja laativat esityksen kaupunginhallitukselle, jolla haettiin paikalliselle yrittäjäyhdistykselle runsasta 30.000 euroa. Ja paljastus osoitti, että aloite oli kirjattu paikallislehden päätoimittajan kynällä ja raha olisi valtaosin käytetty mainostilan ostamiseen ko. lehtikonsernilta. Tämän prosessin takana oli myös veli Heikki. Tämän idean raunioilta tehtiin demarien esitys valtuustossa joulukuussa 2014, ja esitys hylättiin. Yhdellä äänellä.

Toisaalta tämän jälkeen valtuusto äänesti kokoomuksen ja keskustan esityksestä, jossa yrittäjille ja kaupungin keskusta-alueen vetovoiman vahvistamiseen sekä lähialuemarkkinoinnin tehostamiseen esitettiin runsasta 70.000 euroa. Rahan käyttö olisi tapahtunut Ukipoliksen koordinoinnissa yhteistyössä yrittäjien kanssa. Ei kelvannut tällainen. Ei kelvannut Heikille, eikä demareille.

Tämä esimerkki osoittaa karusti sen, että katkeran poliitikon on turha nostaa itseään jalustalle moittimissaan asioissa.

Ei voi olla lopuksi toteamatta sitä, että edellisen valtuustokauden perintönä kaupungin talous oli olennaisesti kuralla. Vuoden 2012 tilinpäätös oli satamajärjestelyjen ja kaatopaikkakaupan vuoksi tosin positiivinen, mutta vain kirjanpito-ohjelmassa. Keväällä 2013 ilmeni, että odotettavissa oleva talouden alijäämä ylittää sen, mitä neljän veroprosenttiyksikön korotus tuottaisi. Vastoin Walan kannattamaa valtuuston päätöstä keväältä 2013, jossa haluttiin kieltää hallitukselta lisäsäästöjen etsiminen, hallitus niitä etsi ja toteutti kokoomuslaisen puheenjohtajan johdolla. Nyt tiedämme missä ollaan; voimme aidosti keskustella siitä, alennetaanko kaupungin veroprosenttia kun talous on saatu positiiviselle uralle, ei siis vain tasapainoon. Voimme olla myös tyytyväisiä siitä, että uutta tontonmäkeä ei alettu rakentamaan. Kuten olemme havainneet, markkinatalous hoitaa asuntomarkkinat meilläkin, kun asetelma on markkinoiden mukainen.

Kaikenlaista voi siis esittää antaakseen vallanhimolleen kulissit. Aquam a punice postulare.