Seppo Nikula: Tulppa irti paikallisen sopimisen veneestä

Työelämässä paikallinen sopiminen on hieno asia onnistuessaan: silloin veneessä on tulppa tukevasti kiinni kansainvälisen kilpailun myrskyisissäkin vesissä, eikä vene uppoa sikäli kun se yrityksen omista toimenpiteistä riippuu. Joskus keli saattaa kuitenkin olla ylivoimainen, eikä kaikkien yritysten pidä lähteä joka säähän, sillä yhteinen, kenties liian kevyt vene saattaa kaatua ja on viisaampaa jäädä kilpailutilanteita ennakoiden rannalle. Paikallinen sopiminen ei siis yksin ratkaise yrityksen kilpailukykyä.

Paikallinen sopiminen on parhaimmillaan paikallisella tasolla. Keskusjärjestöjen ja hallituksen sekä työnantaja- ja varsinkin työntekijäliittojen kohta vuoden kestäneiden neuvottelujen tuloksena se nähdään lähes pelkästään huonojen aikojen vaihtoehtona lomautuksille ja irtisanomisille eli palkkojen tilapäisenä tai pysyvänä alentamisena – siis saneluna pakottavissa tilanteissa.

Kenties paras esimerkki nykypäivän aidosta paikallisesta sopimisesta on oikeus olla ilmoituksella pois lyhytaikaisissa sairaustapauksissa. Käytännöt ovat syntyneet työpaikkatasolla aidosta luottamuksesta ja tämä luottamus näkyy vähenevinä poissaoloina sekä muutenkin henkilöstön parempana työviihtyvyytenä ja sitä kautta tulosten aikaansaamisessa. Paikallinen luottamus ei silti ole aukotonta; yleensä työnantajalla on oikeus tapauskohtaisesti velvoittaa työntekijältä todistusta yhdenkin päivän sairaudesta. Toisaalta on olemassa käytäntöjä, missä ilmoituksenvaraisten sairauspoissaolopäivien määrä on sovittu vuositasolla ja pikkulinnut laulavat ”terveempien” työntekijöiden hyödyntävän nämä päivät vuosittain viimeistään joulukuussa. Kokonaisuus on kuitenkin varmasti positiivinen ja yrityksen kilpailukykyä sekä työnantajan ja työntekijän välistä luottamusta parantava.

Paikallisen sopimisen kehittämisen edellytyksiä pitää parantaa. Sitä silmällä pitäen Palvelualojen työntekijäliiton (PAM) tavoite viedä työntekijän oikeus pelkästään ilmoittaa ensimmäisestä sairauspoissaolopäivästä pois työpaikoilta työehtosopimuksiin tähtää todennäköisesti siihen, että paikallinen sopimisen voidaan väittää olevan edelleen työnantajan edun yksipuolista vaalimista vailla vastavuoroisuuden häivääkään ja se tulppa joutaakin pois tästä yhteisestä veneestä. Paikallinen sopiminen valitettavasti nähdään tällöin yksisilmäisesti työntekijäliittojen vaikutusvallan vähenemisenä ja sen merkitystä vähätellään kilpailukykytekijänä – valitettavasti.