Seppo Nikula: Kunnat ja itsehallintoalueet, missä demokratia?
Muutosvastarintaisessa Suomessa sattuma korjaa satoa. Keskusta voitti kevään eduskuntavaalit pääasiassa vastustamalla kuntarakenneuudistusta. Nyt maassamme valmistellaankin itsehallintoalueita sote-uudistuksen rinnalla, koska jotain pitää tehdä. Jos leikitään ajatuksella, että meillä olisi ollut viime vaalikaudella nykyinen hallitus, ehdotukset itsehallintoalueiksi olisi silloin opposition ja kansan toimesta tyrmätty ja nyt käytäisiin todellisia neuvotteluja riittävän vahvojen peruskuntien aikaansaamiseksi. Näin olisi Suomen kannalta ollut parempi, mutta nykysuunnitelmilla mennään eteenpäin. Toki itsehallintoalueet saavat jo nyt kritiikkiä osakseen mm. suurilta kaupungeilta puhumattakaan kannatustaan kasvattavasta oppositiosta. Aika vaikeaa on itsellenikin yhtyä Keskustan varapuheenjohtaja Saarikon tuuletteluun siitä, että nyt voidaan unohtaa pelko kuntien pakkoliitoksista; kunnista jää volyymimielessä jäljelle keskimäärin vain kolmannes nykytasosta. En näe tätä voittona ainakaan Uudenkaupungin kokoiselle kunnalle, enkä varsinkaan demokratian toteutumiselle tässä samaisessa kaupungissa.
Paikallinen poliittinen toimintamme kärsii kattavasti, puolueesta riippumatta, veren vähyydestä: uusia toimijoita ei tahdo löytyä edes kivien alta. Kuntavaalit ovat edessämme runsaan vuoden kuluttua ja onnellinen saa olla se, joka saa meneillään olevassa epäselvässä tilanteessa riittävän määrän uusia ukilaisia kiinnostumaan tai jopa innostumaan ehdokkuudesta. Epäselvää kun on kunnan rooli yleensä samoin kuin se, mitä ovat tulevaisuuden kunnan elinvoimaa rakentavat, sen asukkaille aidosti tärkeät asiat perus- ja toisen asteen koulutuksen, varhaiskasvatuksen sekä kaavoituksen ja maankäytön lisäksi?
Meille nykyisille toimijoille itsehallintoalueet tuovat ison haasteen uhatessaan paikallisen demokratian toteutumista kuntatasolla. Kovin paljon mahdollisuuksia ei ole Uudellakaupungilla tai edes Vakka-Suomella vaikuttaa uuden itsehallintoalueen päätöksiin, kun päättäjien ja todennäköisesti myös virkamiesten enemmistö tulee Turusta ja sen naapurikunnista. Jo pelkkä läpimeno itsehallintoalueen vaalissa edellyttää kannatusta yli puolue- tai kuntarajojen. Riippuu tietysti itsehallintoalueen valtuuston koosta, millä tavalla vakkasuomalaisten edustus niissä voidaan turvata. Erittäin vaikea ja siten todella kovan luokan päätös olisi keskittää kaupunkimme tai seutukuntamme äänet muutamalle ehdokkaalle. Kuka meistä sopisi, että ehdokas on alueemme yhteinen, riippumatta siitä, tuleeko hän sosiaalidemokraateista, Keskustasta, Kokoomuksesta tai jostain muusta puolueesta. Ainoastaan se, kenen leiriin ehdokas kuuluu. Ilman tällaista sopimusta taas on vaara, että äänten hajaantuessa kukaan ehdokkaistamme ei menisi läpi valtuustoon.
Kuka sitten on kiinnostunut lähtemään ehdolle itsehallintoalueen vaaleihin? Varsin harva, koska läpimenoon tarvitaan mittavaa kampanjaa ja yksittäisenä, valittuna valtuutettuna vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset. Mitä vastaa tulevaisuuden ukilainen maakuntavaltuutettu (itsehallintoalueet nimettäneen maakunniksi) kysymykseen, mitä olet saanut aikaan paikallisten sote- ja muiden palvelujen turvaamiseksi kaupungissamme? Epäkiitollinen on alueemme päättäjän rooli suhteessa edustamaansa kuntaan tai seutukuntaan. Toivottavasti olen edelleen väärässä, kun lisäksi pelkään itsehallintoalueiden keskittävän todellista päätösvaltaa virkamiehille.
Itsehallintoalueiden tai maakuntien ensimmäiset vaalit ovat todennäköisesti vuonna 2018. Nyt käydään keskusteluja vaalitavasta. Olen suljettujen listavaalien kannalla – toisin kuin monet helsinkiläiset tai turkulaiset ja muut itsehallintoalueiden keskuskaupunkien kansanedustajat ja kuntapäättäjät. Suljetut listavaalit tosin siirtävät valtaa puolueille ja siten syövät kenties äänestysintoa, mutta onnistuessaan takaavat alueellisen edustuksen paremmin kuin avointen listojen meille kaikille tuttu eduskunta- ja kuntavaalijärjestelmä. Suljettu listavaali ei myöskään vaadi ehdokkailta eikä puolueiden paikallisjärjestöiltä kovin isoja taloudellisia resursseja vaalikampanjoinnille. Riskitöntä tämä kokonaisuus ei ole Vakka-Suomelle tässäkään tapauksessa, jos alueemme ehdokkaat eivät minkään puolueen listoilla yllä kärkijoukkoon ja jäävät siten ilman valtuustopaikkaa. Hallitumpaa olisi käydä tiukkaa vääntöä Vakka-Suomen asemasta puolueiden piiritoimistoissa – ainakin näin alkuun.
Kuten alussa totesin, olisin mieluummin nähnyt maamme hallinnollisen kehityksen tukeutuvan vahvoihin, riittävän suuriin peruskuntiin. Se on toki itsehallintoaluemallin rinnalla tulevaisuudessa edelleen mahdollista; julkisen talouden kestävyysvaje kun on korjattava joka tapauksessa ja kaikki ajateltavissa olevat säästöt lienee puntaroitava tarkkaan.
Maija J-L
23.1.2016 (19:45)
Tämä maakuntamalli puolustaa pieniä maakuntia pohjoisessa ja Itä-Suomessa, turvataan niiden alueiden palvelujen rahoitus.. Uudenkaupungin näkökulmasta tämä tosiaan siirtää merkittävästi päätösvaltaa Turkuun tai Turun seudulle. Pahimmassa tapauksessa turkulainen enemmistö päättää koko maakunnan soteasioista tietämättä näistä maakunnan reuna-alueiden erityispiirteistä riittävästi. Turun ja Tampereen seudun viime aikaisen kehityksen vertailu ei kovasti mairittele turkulaista päätöksentekoa.
Vahvat peruskunnat, joissa päätöksenteko olisi ollut lähempänä alueen asukkaita, olisi mielestäni toiminut paljon paremmin. Uskon, että laitilalaisella ja ukilaisella on hyvin samanlainen näkemys palveluista, joita tarvitsemme täällä ja toisaalta palveluista, jotka mielellään haemmekin Turusta. Minua harmittaa, että nämä kaksi kaupunkia eivät lähteneet yhdessä rakentamaan vahvempaa Vakka-Suomea. Olisin niin toivonut uutta merenranta kaupunkia, jonka läpi kulkee kasitie. Sen eteen jaksoin tehdä ”töitä” kaksi vuotta. Mutta maakuntamalli on sitten vissiin Laitilan näkökulmasta parempi. Mielestäni voittajana ei ainakaan ollut Laitilan tai Ukin asukas.
Tosiaan on mielenkiintoista nähdä, löytyykö niitä henkilöitä, jotka lähtevät vapaaehtoisesti kehittämään maakunnallista hallintoa. Toivottavasti.
TimoAJ
23.1.2016 (21:01)
Olen kyllä perin samoilla linjoilla Maijan kanssa.
Markku Aho
25.1.2016 (14:17)
Se nyt taitaa Seppo olla niin, että vallalla on jostain syystä taipumus keskittyä, lieneekö jopa luonnonlaki, olkoonpa sitten kyseessä isompi tai pienempi yksikkö. Ja sen seurauksena mm. sairaalapalvelut Ugista siirtyvät palapalalta Turkuun. Vastaava on jo paikallisella tasolla pitkälti toteutunut: Terveydenhoitopalvelut löytyvät enää vain pääterveysasemalta keskustasta, tosin osin vielä sentään myös Kalannista, muilta liitosalueilta ei enää löydy. Sama on kirjastopalvelujen osalta. Koulu sentään vielä löytyy Lokalahdelta ja Pyhämaalta. Ja on sitä, oman yli 40 vuotta kestäneen polittisen toimintahistoriani aikana, vallankeskittämishalukkuutta esiintynut jopa Ugin Kokoomuksessakin. Muistampa vaan ne monet keskustelut ja äänestykset aikoinaan ”Postin alakerrassa”. Viimeisimpänä yhdistysten yhdistämisesitykset.
Uskon kuitenkin yhteistyön voimaan ja jaan kanssasi huolen veren vähyydestä yhteisten asioiden hoitamisessa. Siinä lienee pitkä sarka kynnettäväksi meille kaikilla nykytoimijoille. Siitä, miten maakunnan ääni saadaan maakuntavaltuustossa kuulumaan, lienee kahdesta pahasta valiten, se vähemmän paha, listavaalit. Keskusta saanee oman maakunnan äänensä paremmin kuulumaan kuin muut molemmissa vaihtoehdoissa, koska sen valta on maakunnissa. Mutta se ei kuitenkaan tule yksin riittämään maakuntien edun turvaamisessa.
Kirjoitukseni alkuosasta huolimatta olisin ollut ns. vahvojen kuntien mallin puolelle, jopa niin vahvasti, että olisin antanut hallituksen kaatua.N. kymmenen sote-aluetta olisi ollut optimaalisin. – Mutta niillähän on elettävä, mitä on tarjolla!