Ossi Nikula: Kelpaako Suomi tulevaisuuden suomalaiselle?
Arvioin ensimmäisessä kirjoituksessani toimintaympäristöä jossa elämme, vaikutamme ja johon lapsemme kasvavat. Miten houkuttelevana vaihtoehtona tulevaisuuden Suomi esittäytyy minulle sekä perheelleni ja mitkä ovat ne suurimmat haasteet joihin toivoisin tartuttavan pikaisesti.
Moni asia on ratkaistavissa. Kaikki ei ole omissa käsissämme, eikä näin ole ollut pitkään aikaan. Globaalissa taloudessa jylläävät suuret voimat ja pieni Suomi pienen Euroopan osana on monessa prosessia nyt ja tulevaisuudessa matkustajan roolissa. Fakta joka tulee hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa. Olisiko yksilöllä edelleen mahdollisuuksia ja tätä ruokkimalla, mitkä olisivat mahdollisuudet yhteiskunnallemme?
Katsotaan avoimesti mahdollisuuksiamme pärjätä alati kovenevissa haasteissa. Tapaan viikoittain asiakasyritysten edustajia, yrittäjiä, asiakkaita sekä tuttavia. Pääsen paraatipaikalta peilaamaan omia ajatuksiani arkitodellisiin faktoihin. Olemme juuri nyt valitettavan passiivisia ja näkemykseni mukaan kaikki mikä aktivoisi talouttamme sekä yksilöitä tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti. Investoinnit ovat jo vuosia olleet suhteettoman vähäisiä ja tarvitsisimme niitä pikaisesti kasvun vauhdittamiseksi. Nyt lienee korkea aika katsoa peiliin ja tunnustaa ettemme ole tehneet riittävästi. Emme ole olleet rohkeita, kyvykkäitä uusiutumaan ja ottamaan riskejä. Olemme olleet mukavuudenhaluisia, pitäneet rakenteet ennallaan ja tämä on ollut toistaiseksi mahdollista koska yhteiskuntamme on tarjonnut tämän vaihtoehdon. Lopputulos ei miellytä ketään meistä! Vaikeassakin tilanteessa on kyettävä olemaan päättäväinen ja rohkea.
Korostan toistamiseen ettei kaikki muutos johdu meistä itsestämme. Olemme osa isoa kokonaisuutta. Isoja talouden vetureja on mielestäni turha odottaa, eikä optimaalisesti toimiva yhteiskunta tässä tilanteessa edes näkemykseni mukaan tarvitse niitä. Opitaan nyt miten tähän on tultu, muutetaan ja uudistetaan. Kenties tämän prosessin hedelmää korjaavat tulevaisuuden suomalaiset, vuosien päästä. Meidän tulee tehdä kaikki mikä on mahdollista jotta voimme hallita edes osaa jatkuvasta muutosprosessista ja pyrkiä pärjäämään myös yksilöinä. Olemme yhteiskuntana pakotettuja laskemaan elintasoamme, yhteiskunnan verotulot kun ovat kovin rajalliset ja kehityspotentiaalikin vähäinen. Toinen fakta joka tulee tunnistaa, kaikki ei tule olemaan kuten ennen mutta voimme silti selviytyä.
Suomessa asuminen ei aidosti ole mikään pakko! Ihmiset ja yritykset virtaavat tulevaisuudessa tasaisesti ulkomaille. Tulee huomioida etteivät virtaukset ole tässä prosessissa kokonaan vientivoittoisia, vaan ovet ovat avoimet myös meille, tervetuloa!
Kysynkin, miten myymme Suomen tuleville suomalaisille? Byrokratialla ja säätelyllä emme myyntitavoitteessamme onnistu. Luodaan mahdollisuuksia rajoitteiden sijaan ja annetaan tilaa toimia, laitetaan itsemme peliin ja nöyrrytään hieman. Hyväksytään myös epäonnistuminen ja arvostetaan toimijoita jotka laittavat itsensä likoon. Ihan turha enää kertaakaan hehkuttaa peliyhtiöiden kansainvälistä menestystä, se on upeaa muttei riitä, piste!
Yhteiskunnan tärkein tehtävä on näkemykseni mukaan toimia kannustavana kasvualustana meille kaikille ja mahdollisille uusille tulokkaille. Näin kykenemme pitkässä juoksussa pitämään huolta myös niistä jotka eivät tahdo pysyä mukana vauhdissa ja säilyttämään tietyt standardit sivistyneestä yhteiskunnasta.
Taloustilanteen vertaaminen 90-luvun lamaan on suosittu lähestymistapa kriisin vakavuustasoa arvioitaessa. Poispääsyä ei voi kuitenkaan peilata menneestä sillä maailma on mennyt eteenpäin.
Onko tulevaisuuden Suomi senioriyhteiskunta vai edelleen eteenpäin pyrkivä, haasteiden edessä rohkeasti uusiutuva maa jota vievät eteenpäin elämän keskiössä toimivat vastuulliset aikuiset? Kuka päättää asioistasi tulevaisuudessa?
Kirjoittaja on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, yrittäjä ja neljän pienen lapsen isä.
Seppo Nikula
17.9.2014 (21:55)
Viime viikolla Kuntamarkkinoilla kuuntelin asiantuntijoiden alustuksia ja yleisön kommentteja mm. käytännössä välttämättömänä edessä olevista kuntarakennemuutoksista tyyliin: ”Perustuslaki takaa kunnallisen itsehallinnon, eikä kukaan voi pakottaa kuntia liittymään toisiinsa.”
Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen totesi tähän karusti: ”Suomen perustuslain suurin puute on, että se ei anna suojaa eikä turvaa tuleville sukupolville”.
Aimo Rundgren
15.10.2014 (22:58)
Hienoa että meille on tarjolla nuori eteenpäin pyrkivä ehdokas. Kun yritin tavoitella mailmankuvaasi, jäi minulle kuitenkin hiukan sekava kuva . Ensin moitit että olemme passiivisia, (olen samaa mieltä). Lisäät vielä epätoivoa, koska olemme pakotettuja laskemaan elintasoa ,verotulojen puutteen vuoksi. Lopuksi runttaat tulevaisuuden näkymän, koska kehityspotentiaalia on vain vähän. Kokonaiskuvaksi jäi ”tumma” kuva yhteiskunnasta, toki mainitsit aluksi että moni asia on ratkaistavissa. Siksi toivonkin että seuraavissa kirjoituksissa keskityt siihen miten sinä muutat yhteiskuntaa. Poliitikon tärkein tehtävä on olla suunnannäyttäjänä. Olen hieman erimieltä yhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on luoda hyvinvointia ja taata suhteellinen tasa-arvo kansalaisille, koska HYVINVOINTI JA TASA-ARVO ANTAA MAHDOLLISUUDEN ONNELLISUUDELLE ja koska ONNELLISUUS TUOTTAA MENESTYSTÄ ja menestys takaa yhteiskunnan vaurauden kasvun joka mahdollistaa työllisyyden kasvun joka jatkaa positiivista kierrettä. PS. Oletko käymässä Uudessakaupungissa, olisi mukava tavata, olisiko sinusta minun edustajaksi.
Ossi Nikula
19.10.2014 (11:07)
Kiitos Aimo kommentistasi ja heti alkuun pahoittelut etten heti ehtinyt kommentoimaan takaisin. Tapaan sinut mielelläni, olen vielä marraskuun kovasti kiireinen ja hoitamassa yritykseni asioita ympäri maata. Joulukuussa kiireet rauhoittuvat ja tulen viettämään aikaa paljon kotikaupungissani, tavataan silloin mikäli sinulle sopii.
Olen muutamasta asiasta kanssasi hieman eri linjoilla. Näkemykseni mukaan yhteiskunnan tärkein tehtävä on luoda mahdollisuuksia ja huolehtia tätä kautta meistä kaikista. Oikeudenmukaisuus toteutuu kun mahdollisuus pärjätä luodaan kaikille, eikä kukaan jää yksin tilanteessa, jossa kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Olen itse tuonut pinnalle kaksi yhtiötä ja koen, että tuo tie oli itsellenikin suhteettoman raskas kulkea. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista, vaan mahdollisuus yrittää tulisi tarjota laajemmalle osaa väestöstä ja sallia mahdollisuus myös epäonnistua. Ilman määrätietoista ja laaja-alaista aktivoitumista emme selviä tulevaisuudessa. Juuri nyt muutosprosessi on mielestäni tilanteeseen suhteutettuna liian hidas. Uusien ihmisten ja raikkaiden näkemysten kautta olisi kuitenkin löydettävissä uusia lähestymistapoja – ja kannustimia tässä synkässä taloudellisessa tilanteessa tarvitaan. Mahdollisuuksia on maallemme myös tulevaisuudessa, mutta nyt on oltava määrätietoinen ja rohkea, kaikki uusi kun tuntuu usein alkuun pelottavalta. Kynnystä työllistää tulee madaltaa, yritysten kasvu mahdollistaa verokannustimin ja antaa mahdollisuus menestyä. Toivosin myös erilaisia malleja, joilla yksilö voisi työllistää itsensä tekemättömyyden sijaan.
Jatketaan Aimo keskustelua!