Timo A. Järvinen: Avoimen kuntapoliittisen keskustelun sietämätön vaikeus

Vaalien aikaan syksyllä 2012 facessa kysyttiin siihen suuntaan, että kuka ehdokkaista on valmis jatkamaan avointa keskustelua kuntalaisten kanssa, jos tulee valituksi valtuustoon. En mene muistinvaraisesti sanomaan ketkä nostivat kätensä, mutta koko joukko niitä oli. Itse olin mukana. Joukko on ollut varsin harva vaalien tuloksen jälkeen. Osaltani olen tehnyt parhaani tuomalla näkemyksiäni muiden tietoon.

Harto Forss ansaitsee ison käden omasta blogistaan. Harto jakaa tietoa omasta vinkkelistään, eikä pelkää koviakaan kommentteja ja osaa niitä myös antaa. Heikkoutensa siinäkin blogissa on, mutta vaakakuppi on kiistatta myönteinen. Surullisinta on se, että nimimerkin takaa käydään aika ajoin henkilön eikö asian kimppuun. Se on kummaa, miten sala-ampuminen saa joitakin voimansa tuntoon. Olen huomannut, että mauttomimmat ylilyönnit on hyvän tavan mukaan sivuilta siivottu.

Java Valkonen ajoi alas omaa blogiaan, eikä sen kaipaajia liene montaa; sen verran ufoiluksi alustukset alkoivat mennä. Sen sijaan asiallisessa tiedonvälityksessä ja ennakkoluulottomassa kunta-asiakeskustelussa Javan ja JuhaA:n luoma ukis.fi -sivusto on toimiva kokonaisuus. Ainakin toistaiseksi vaikeidenkin asioiden haastaminen on tapahtunut tasapuolisella tulokulmalla ja noudattaen sitä hyvää tapaa, että eri osapuolia kuullaan. Siitä olisi paikallisella printtimediallakin opittavaa. Toivotan tälle sivustolle menestystä.

Kirjoitin tovi sitten tähän blogiin kaupungin ja yrittäjien yhteistyöstä. Jonkun verran blogi sai keskustelukirjoituksiakin aikaan. Sen sijaan sain jonkin verran myös suoria yrittäjäyhteydenottoja, jossa kiiteltiin ilmeisen herkän asian avoimesta esiin tuomisesta. Vastaavasti sain aika lailla palautetta ”kautta rantain” siitä, kuinka väärässä eräiden mielestä olin, kuinka ymmärtämätön minä voin olla tai kuinka hölmöä on tuollaisen syntyperäisen paluumuuttajan asettaa kyseenalaiseksi aiemman kaupunginjohtajan luomia ”hyviä ja toimivia” toimintatapoja.

Huomasin, että sain aikaan myrskyn vesilasissa. Se on sinänsä hyvä, koska sopivalla provosoinnilla saattaa seurauksena olla uusia ajatuksia. Mutta nyt ei niitä tullut.

Sain toisen käden palautetta vääristä mielipiteistäni. Kukaan ei suoraan tai toisenkaan käden kautta kertonut, missä olin väärässä. Kysyin, että vastustaako joku taho kaupungin keskusta-alueen kehittämistä? Ei, sanottiin. Kysyin, että vastustaako joku alueemme paikallismarkkinoinnin tehostamisen pohdintaa? Ei, sanottiin. Kysyin, että vastustaako joku alueemme sosiaali- ja vanhuspalveluja tarjoavien yritysten elinmahdollisuuksien lisäämistä kehittämällä yhteistyötä kaupungin kanssa? Ei, sanottiin. Sen sijaan minulle tarjottiin kompromissina sitä, että jos tuen yrittäjille annettavaa suoraa rahallista tukea sihteerin palkkaamiseen, niin se on hyvä asia ”monella tapaa” ja kirjoitukseni ”annetaan anteeksi”.

No huh huh.

Eli ilman että kukaan sanoo yksityistä mielipidettäni vääräksi tai virheelliseksi, voisin rauhoittaa myrskyn vesilasissa luopumalla niistä ja kannattamalla sitä mallia, joka konseptuaalisella tasolla on minusta tiensä päässä tai ainakin aidon kehittämisen tarpeessa. Ei tämä niin mene.

Jos kukaan minun kirjoituksestani verenpainetta nostanut tai minut hornaan toivottanut yrittäjä olisi miettinyt, niin eivät nämä asiat ole mustavalkoisia joko-tai -kysymyksiä. Minähän esitin, että yrittäjien toivoma rahamäärä voitaisiin tuplata, ja käynnistää – mielestäni – perustellut em. kehityshankkeet. Mutta se nyt vaan on niin, että niiden(kin) toteuttaminen vaatii aktiivista kasaan juoksijaa. Ja olen vakuuttunut, että vaikkapa nyt yrittäjäyhdistyksen sihteerinä toiminut rouva olisi hyvin sovelias ja osaava vastaamaan näistä hankkeista ja niiden koordinoinnista, ja varmasti vuoden kierron aikana jäisi mahdollisuus toteuttaa myös perinteisiä projekteja, joista kaupungissamme on totuttu vuosien ajan nauttimaan. Tätä ei kukaan vimmassaan ajatellut ja toisaalta minä en ajatellut että kaikki pitää ajatella valmiiksi.

Oikeasti; avoin keskustelu poistaisi koko joukon sellaisia pelkoja, joita kirjallisissa avauksissa ei edes lue. Miksi se on niin vaikeaa? Miksi on helpompaa jakaa rajatulle ihmisjoukolle kirjoitustani ja tehdä kirjoittajasta pelsepuupi, kun ensin voisi ottaa yhteyttä – vaikka soittamalla 050 5634998 – ja sanoa, että mitä ihmettä sinä ajat takaa?

Kiitos ja anteeksi, mutta jos joku asettaa mielipiteensä julkiseen tarkasteluun, voisi sitä myös tarkastella keskustelun ja ajatustenvaihdon kautta sen sijaan, että kirjoittajan pahuutta nillitetään omissa piireissä. Tai, jokaisella meistä lienee käsityksemme edestäpäin toimimisessa.

Tuntuu siltä, että kaupungissamme on muutamia salattuja teemoja. Jotenkin tulee mieleen Mauno Koiviston kommentti aikanaan – hänkin kun oli kova poika sanomaan – että hänellä ei ole niin pientä pajavasaraa, etteikö sen käyttämistä tulkita moukaroinniksi.

Me tarvitsemme kehittyvän kaupunkikeskustan. Se vaatii toimivat lähimarkkinat. Ja nyt en tarkoita kevät- ja syysmarkkinoita. Vai miten Alisenkadun toistakymmentä vajaakäytön liiketilaa herätetään eloon? Vaik kuin tulis toril, niin se on vain rikka rokassa.